Kunto Saluksen ryhmäliikuntaohjaaja ja personal trainer Iina, kisaa erityistä sinnikkyyttä ja luonnetta vaativassa kilpailulajissa Redbull400 mäkijuoksussa, jossa kiivetään mäkihyppytorni (suurmäki) ylös mahdollisimman nopeasti.
Iina on kiivennyt mäen jo seitsemän kertaa: viisi kertaa Lahden suurmäen ja kaksi kertaa Innsbruckin Bergiselin suurmäen. Sijoitus on aina ollut 10 parhaan joukkossa. Paras sijoitus on ollut kolmas, Lahdessa vuonna 2023.
Nyt Iina kertoo lokakuussa 2025 Innsbruckissa käydyn kisan tarinan. Kunto Salus oli mahdollistamassa Iinan kisamatkaa omalla panoksellaan ja nyt Iina kertoo, miten hän valmistautui ja treenasi kisaa varten, miten kisat menivät ja mitä kävi kisojen jälkeen. Mitä kaikkea tällainen kisa vaatii urheilijalta? Päästetään Iina ääneen!
Kisoihin valmistautuminen
"Aloitin tämän vuoden Redbull400 kisaa valmistautumisen jo tammikuussa painon pudotuksella. Se on hidas prosessi, joten sen takia aloitan pikkuhiljaa. Lähtöpaino oli noin 60 kiloa ja kisaviikolla lokakuun ensimmäisellä viikolla paino oli 56,5 kg. Minulla painon pudottelu on täysin ruokailun muokkaamista, sillä liikuntaa en voi lisätä nykyisestään- sitä on niin paljon! Syömisistä karsin kaiken ylimääräisen herkun ja hiilihydraateista syön lähinnä puuroa ja riisiä. Leipää ja pastaa koitan vähentää.
Mäkitreenit saatan aloittaa myös jo melkein 9 kk aikasemmin. Alkuvaiheessa hyvinkin harvakseltaan ja tahtia kiristäen, mitä lähemmäs kisapäivä koittaa.
Yleensä itse mäkihajoitteita teen kahden viikon välein, mutta tämä vuosi oli poikkeus! En treenannut kuin muutamia kertoja mäkijuoksua, uutena keksintönä juoksentelin coopereita ja tein burpeehaasteen. Siinäpä oikeestaan kaikki ylimääräinen treeni mitä tein. Burpeehaaste oli 400 m, eli ratakierros burpeilla edeten. Oli kyllä rankka setti, mutta juuri hyvä rankin harjoite ennen mäkeä! Tämän ja mäkikisan välissä oli noin 5 viikkoa. Tuon jälkeen en sitten tehnyt muuta ylimääräistä, vain ryhmäliikunnat, joita ohjaan 10-14 tuntia viikossa. Eli suurinosa liikunnasta on tullut ryhmäliikuntaa ohjatessa. Kaikki sykettä nostavat ja kestävyyttä vaativat tunnit (mm. bodyattack ja spinning) ovat hyvää harjoitusta mäkijuoksua ajatellen.
Kisaviikon jumpat yritin tehdä hieman kevyemmin, siinä onnistumatta.😂 Kisaviikolla söin enemmän, jotta sain varastoitua vähän energiaa."
Kisoihin lähtö ja päivä ennen kisoja
"Paikan päälle Itävaltaan lähdettiin torstaina aamu kuuden lennolla, joten yöunet jäi todella vähäiseksi. Huoltojoukkoina ja matkakavereina olivat Salukselta tutut jumppa-asiakkaat, Mika Summanen ja Sinna Lehtinen. Sinna on myös minun pt-asiakkaani ja valmennan häntä tällä hetkellä kevään 2026 Tuusulanjärven maratonille!
Paikan päällä Innsbruckissa oltiin kahden aikaan päivällä ja siinä sitten pientä kävelyä ja syömistä loppupäivä. Huh, oli mukava päästä nukkumaan kunnon yöunet!
Kisapäivän aattona tuli käveltyä ehkä hieman liikaa, yli 20 tuhatta askelta😂 En koe sen kuitenkaan väsyttäneen jo valmiiksi hieman pökkelöitä jalkoja. Tämä oli ihan oma vika, olisi pitänyt ne viikon jumpat ottaa oikeasti rauhallisesti... Kävelimme kisapaikalle tekemään ilmoittautumisen ja hakemaan kisapaidan. Mäkeä pääsi myös testailemaan ja ilokseni huomasin, että mäki oli onneksi kuiva ja kenkä piti mainiosti! Viime vuonna satoi vettä ja mäki oli liukas, kuin saippualla vedetty!"
Kisapäivä ja alkuerät!
"Kisapäivänä lauantaina jännitys oli karsea ja joka paikkaan kolotti. Pohkeet ei toimineet ym., mutta kyllä kroppa alkoi herätä, kun lähdimme kävelemään kisapaikalle. Söin aamupalaksi leipää ja mussutin koko ajan jotain suklaata ja brezeleitä, jotta sai hiilareita, eli nopeaa energiaa.😁
Urheilujuomaa oli myös mukana veden lisäksi ja tietysti repullinen evästä.
Kisasin naisten alkuerässä numero kaksi. Suunnitelmana oli, että älä hyvä ihminen vedä heti täysillä, koska finaaliin pääsee 70 naista. Tietysti lähdin täysillä omalla tasasella tahdilla ja torniin noustessa tajusin olevani toisena, joten rupesin hieman hölläämään. Siinä sitten yksi nainen kapusi ohitse, mutta se ei haitannut. Olin oman alkueräni kolmanneksi ja kaikkien alkuerien seitsemänneksi nopein, se riitti hyvin finaaliin!😁
Alkuerän jälkeen tajusin, että pohkeet on aivan pökkelöt! Yritettiin saada niitä auki ja Sinna leipoi vesipullolla pohkeita, kun jotain pullataikinaa konsanaan. Hölköttelin vähän ja yritin saada happoja pois, sekä kuonat liikkeelle. Onneksi alkuerän ja finaalin välissä ei ollut kuin max 3 tuntia aikaa, itse toivoisin että finaali olisi mahdollisimman pian heti perään, jotta jalat pysyisivät jotenkin toiminnassa.
Olen tottunut olemaan monta tuntia putkeen liikkeessä ryhmäliikuntaa ohjatessa, välillä jopa kolme tuntia putkeen, joten viiden minuutin mäkipyrähdys on täysin eri, mitä minun lihaksisto on tottunut tekemään."
Finaali!
"Vihdoin koitti finaalilähtö, siinä lähtöviivalle köpöttäessä jännitys taas nousi tappiinsa. Muutamat ulkomaiset kisakaverit tulivat sanomaan, että olet kova, että aikovat ottaa mun selän kirittäjäksi. Siitä tuli hyvä mieli ja itsetunto koheni kyllä hurjasti!
Lähtölaukaus kajahti ja ei muuta kun kaikki irti mitä jaloista lähtee. Torniin kiivetessä kurkkasin ylös ja nopeasti laskin, että olen nyt yhdeksäs, jes tavoite kymppisakkiin toteutuu jos vaan jaksan tämän vauhdin!
Huomasin, että sijat 7 ja 8 lähestyivät ja päätin ottaa spurtin, pääsinkin heidän ohi! Tässä vaiheessa oli aivan karsea happo jaloissa ja hengästyminen oli sitä luokkaa, että tuntui kuin keuhkot repeäisi. Hapot aiheuttivat sen, että vauhti hidastui ja nämä kaksi äsken ohitettua naista ohittivat minut. Matkaa oli enää muutama metri ja päätin, että perkele en päästä molempia ohi! Sain viimeisillä voimilla spurtattua itseni maaliviivalle ja toisen naisen ohi, tullen sijalle 8!"
Miltä tuntui suoristuksen jälkeen?
"Happojen määrä kehossa on jotain järkyttävää tuon jälkeen, polvet eivät taipuneet ja yksinkertaisesti jalat halvaantuivat. Siinä kun hyppytornista kävelet rappuja alas sivuttain jalat suorana, haistellessa toisten oksennusta, miettii että miksi? Yleensä siinä vaiheessa, kun kaikki rappuset on päässyt alas, saat ensimmäisen vesikupin ja redbullia, alkaa miettimään että jeee, vähänkö meni hyvin!
Ja kun pääset alas asti, näet "huoltojoukot" ja heidän iloiset kasvot ja kuulet huudot "Hyvä Iina" ja saat halit, niin voi jestas mikä fiilis❤ Plus tietysti, kun toiset hakevat palkinnoksi sen kauan odotetun itävaltalaisen oluen!
Oikeastaan kisan jälkeen ei ajattele yhtään palautumista, muuta kun että nyt syömään ja kunnolla! Söimme pastaa hyvän juoman kera. Ja tietysti kävellen liikuttiin joka paikkaan, se auttaa palautumisessa. Myös magnesiumgeeli!😂"
Kotiinlähtö ja fiilikset kropassa
"Sunnuntaina koitti kotiinlähtöpäivä ja jalat tuntuivat kyllä melkosen pökkelöiltä.
Ihan hienosti meni kävelyt lentokentälle ja bussiin, mutta kyytien jälkeen, kun istuin paikallaan bussissa ja lentokoneessa yhteensä 6 tuntia, niin hyvä että Helsinki Vantaalla pääsin enää kävelemään..😅
Kello oli kaksi yöllä, kun pääsin nukkumaan. Maanantaina köpöttelin Salukselle ohjaamaan spinningin, mikä näin jälkiviisaana ajatellen oli erittäin hölmöä. Palautumiselle olisi pitänyt antaa ainakin kaksi lisäpäivää. Keskiviikko aamuyönä puhkesikin sitten flunssa. Eli kroppa kertoi että nyt riittää. Pohkeet olivat varmaan 1,5viikkoa kipeinä. Normaalisti pääsin kävelemään vasta torstaina. Niin kova rääkki tuo mäki on!
Palautuminen on tärkeää, ja ensi kerralla otan muutaman lepopäivän kisan jälkeen, ei heti intervallispinnua!😂"
"Jos sinulla on mielessä jokin kisa, mihin tarvitset valmennusapua, ota yhteyttä! Laitetaan sut kisakuntoon!"
Terveisin, Iina Musakka
ptiina@kuntosalus.fi
